Rakennuksen maalipinnan kuntoarvio
Yleistä
Maalipinnan kuntoarvio on tarkoitettu suoritettavaksi kiinteistön kuntoarviota täydentävänä, pääosin aistinvaraisesti tehtynä selvityksenä, jonka tekee maalausalan asiantuntija.
Maalipinnan kuntoarviossa tulee ottaa kantaa myös siihen, missä määrin maalipinnan vauriot johtuvat alustan vaurioista ja esittää tarvittaessa näille kuntotutkimusta. Maalipinnan kuntoarviosta saadaan tiedot maalipinnan huollon tai korjauksen toimenpiteiden ja niiden ajoituksen suunnitteluun. Maalipinnan kuntoarviossa tulisi myös alustavasti määritellä odotettavissa olevan työn ajankohta, laajuus ja menetelmät ennakkokustannusarvion laatimista varten.
Maalikalvon kestävyys on parhaimmassakin tapauksessa rajallinen. Ympäristötekijät huonontavat maalipintaa monella tavalla. Huonontuminen näkyy maalipinnan hilseilynä, kuplimisena, halkeiluna ja liituuntumisena. Lisäksi maalikalvo likaantuu, homehtuu tai sen värisävy muuttuu. Teräspinnoille saattaa syntyä ruostepilkkuja.
Maalipinnan vaurioita tutkittaessa erotetaan toisistaan vaurion aiheuttaja ja vaurioitumisen syy. Vaurion aiheuttaja on useimmiten luonnonilmiö. Vaurion syntymisen syy on sen sijaan suunnittelijan, rakentajan, maalarin tai rakennuksen käyttäjän. Osa vaurioista johtuu normaalista kulumisesta ja aineiden vanhenemisesta. Joitakin asioita ei myöskään nykyisellä tietämyksellä osata tehdä kestävämmiksi. Lisäksi
työterveydelliset ja ympäristönsuojelulliset lait sekä asetukset rajoittavat tiettyjen maalien käyttöä.
Maalipinnan vauriot ja niiden syyt
Maalipinnan vauriot voidaan vaikutustavan perusteella jakaa kahteen ryhmään
- vauriot, joilla on pelkästään ulkonäöllistä vaikutusta
- vauriot, jotka heikentävät rakennusosan teknistä toimivuutta.
Vaurioiden syiden todettavuuden perusteella vauriot voidaan jakaa kolmeen ryhmään
- vauriot, joiden syyt voidaan todeta paikalla tehtyjen havaintojen perusteella
- vauriot, joiden syiden selvittäminen vaatii laboratoriotutkimuksia
- vauriot, joiden syyt jäävät epäselviksi.
Maalipinnan vaurioita voivat aiheuttaa muun muassa
- normaali kuluminen ja vanheneminen
- rakennevirhe
- suunnittelu- tai työvirhe
- tahallinen vaurioittaminen
- kunnossapitovirhe.
Suurin osa maalipintojen vaurioista syntyy veden tai vesihöyryn vaikutuksesta. Vesi aiheuttaa maalipinnan kuplimista, hilseilyä, homehtumista, suolakerrostumia ja jäätymisvaurioita. Kosteuden lähde on etsittävä ja poistettava ennen huoltomaalausta.
Esimerkiksi kylpyhuoneissa on käytettävä mahdollisimman vesitiivistä maalia ja rapatuissa julkisivuissa kosteuden on päästävä haihtumaan maalikalvon läpi. Rakenteen muotoiluun on kiinnitettävä huomiota, jotta kosteus pääsee valumaan tai haihtumaan pois vahinkoa aiheuttamatta.
Maalaustarvikkeiden sopimattomuus yhteen toistensa kanssa ja siitä johtuvat maalipinnan vauriot ovat usein seurausta suunnittelu- tai työvirheistä. Huoltomaalauksen suunnittelussa on vältettävä samoja virheitä.
Rakennevirheet
Maalaustuloksen epäonnistumiseen vaikuttavat usein maalausalustan ja rakenteen virheet. Ennen huoltomaalausta pyritään mahdollisuuksien mukaan poistamaan virheet, sillä muuten uusikin maalaus turmeltuu nopeasti.
Maalattavassa rakenteessa on vältettävä pintoja, joille voi kerääntyä roskia, vettä tai kemikaaleja. Pintaan sataneen, roiskuneen tai tiivistyneen veden on päästävä valumaan pois. Rakenteen reunat ja vesireiät on varustettava tippanokilla valuvan veden ohjaamiseksi siten, ettei vesi pääse kastelemaan alapuolisia pintoja. Kattorakenteiden, vesirännien ja suojapellitysten vuodot on korjattava. Vesijohdon vuodot aiheuttavat rakenteille kosteusrasituksia sekä irrottavat maalikalvon ja lahottavat puurakenteita.
Kosteuseristyksen puutteellisuus tai virheellisyys saa aikaan maalikalvovaurioita. Vesihöyrykosteus pääsee sisätiloista rakenteisiin asumisen, keittämisen tai muun toiminnan seurauksena. Ulkoinen kosteus tunkeutuu rakenteisiin vuodenaikoina, jolloin ilman suhteellinen kosteus on suuri.
Rakenteen muoto voi olla maalikalvon vaurion syy. Erityisesti puu- ja metallirakenteen terävä kulma tai reuna vioittuu helposti. Tämä johtuu siitä, että maalikalvo on ohuin kulmassa ja kalvon suojavaikutus siten vähäisempi. Puun eläminen rikkoo helposti maalikalvon kulmakohdista. Rakenteen pinnassa ei saa olla halkeamia tai rakoja.
Suunnittelu- ja työvirheet
Yleisin suunnitteluvirhe on kohteeseen valittu sopimaton maali tai rasitukseen nähden sopimaton käsittely-yhdistelmä.
Yleisimpiä maalaustyövirheitä ovat seuraavat:
- maalataan liian paksuja kalvoja, jolloin syntyy valuva ja huonosti kuivuva pinta, joka saattaa halkeilla vanhetessaan
- maalataan liian ohuita kalvoja, jolloin maalikalvon suojauskyky heikkenee
- käytetään väärää maalaustekniikkaa, jolloin tuloksena on epätasainen tai kirjava pinta
- maalataan sopimattomissa olosuhteissa, jolloin lämpötila, suora auringonpaiste, sade tai kosteus voi aiheuttaa vikoja maalikalvoon.
Hoito- ja huoltovirheet
Käyttötarkoituksesta riippuen kohteeseen on valittava maalityyppi, joka kestää tarvittavan pesemisen, puhdistamisen, hankaamisen ja harjaamisen.
Väärä puhdistus esimerkiksi liian happamilla tai emäksisillä puhdistusaineilla saattaa turmella maalipinnan. Voimakas mekaaninen puhdistus liian usein kuluttaa maalipintaa kohtuuttomasti.
Huoltomaalaus on tehtävä heti, kun vanhassa kalvossa havaitaan kulumista ja halkeilua. Laiminlyönti nopeuttaa maalikalvon kulumista ja alla olevan rakenteen vaurioitumista.
Maalipinnan vaurioitumisaste ja huoltomaalauksen ajankohta
Huoltomaalauksen ajankohtaan ja laajuuteen vaikuttavat sekä tekniset että taloudelliset näkökohdat. Rakenne on maalattava sitä aikaisemmin, mitä rasittavammassa ympäristössä se on.
Maalipinnan kunto voidaan jakaa kuuteen vaurioitumisasteeseen 0…5, jossa 0 tarkoittaa
virheetöntä pintaa ja 5 niin paljon huonontunutta pintaa, että lisäluokittelu ei ole tarpeen.
Maalipinnan vaurioitumisasteen ollessa 0…1, huoltomaalaus voidaan tehdä niin sanottuna pesumaalauksena. Käsittelynä on pinnan pesun jälkeen tavallisesti vain ylimaalaus pintamaalilla kerran tai kahdesti.
Maalipinnan vaurioitumisasteen ollessa 2…3, tehdään normaalisti huoltomaalaus siten, että pinta pestään ja irtonainen maali poistetaan. Vaurioituneet kohdat pohjamaalataan ja tarpeen vaatiessa osasilotetaan. Valmiiksimaalaus tehdään pintamaalilla.
Maalipinnan vaurioitumisasteen ollessa 4…5, huoltomaalaus tehdään niin sanottuna korjausmaalauksena siten, että kaikki vanha maali poistetaan. Jos kohteessa on suunnittelu- tai rakennevikoja, ne korjataan. Käsittely-yhdistelmä valitaan kuten ensimaalauksessa, ottaen huomioon kohteen rasitusluokka ja esteettiset vaatimukset.
Maalipinnan liituuntuminen, homehtuminen tai likaantuminen ei yksistään yleensä ole syy korjausmaalaukseen, jossa kaikki vanha maali poistetaan. Pintakäsitellyn pinnan halkeilu ei välttämättä ole korjausmaalauskriteeri sellaisissa tapauksissa, joissa pinta on käsitelty hyvin kosteutta läpäisevällä pinnoitteella kuten lietemaalilla (keittomaalilla) tai kuullotteella. Näille maalityypeille pinnan lievä halkeilu on tyypillistä, eikä korjausmaalaus vähennä halkeilutaipumusta.
Ulkomaalauksessa maalikerrosten liian suuri paksuus voi aiheuttaa korjausmaalaustarpeen, jos pinta on maalattu moneen kertaan.
Rakennuksen maalipintojen kuntoa arvioitaessa on huomattava, että pintojen kunto saattaa olla kovin erilainen saman kohteen eri osissa. Esimerkiksi eteläseinä joutuu suuremmalle säärasitukselle kuin pohjoisseinä. Homevaurioita taas esiintyy useammin pohjoisseinällä kuin eteläseinällä.