Historiallisten rakennusten maalaustyöt ja MaalausRYL

MaalausRYL painottuu uudisrakennuksiin ja niiden maalaamiseen, mutta samoja aineita ja menetelmiä sovelletaan myös korjausrakentamisessa. MaalausRYLissä esitellyt nykyiset maalityypit ja työtavat eivät kuitenkaan aina sovellu vanhemman rakennuskannan kunnostukseen, sillä vanhojen rakennusten kunnostustarpeet poikkeavat usein uudisrakennusten vastaavista tarpeista.

Rakennusperinnön hoidon ja huoltamisen tavoitteena tulee aina olla kohteen luonteen ja ominaispiirteiden säilyttäminen ja vaaliminen. Tehtävissä korjauksissa tulee valita mahdollisimman samankaltaisia työtapoja ja maalausyhdistelmiä kuin mitä niissä on aikaisemminkin käytetty. Suojelluissa rakennuksissa vanhat pintakäsittelyt ovat usein historiallisesti merkityksellisiä ja siksi säilytettäviä.

Vanhaa rakennusta korjattaessa ja kunnostettaessa käytetään usein termejä konservointi ja restaurointi, jolloin tavoitellaan joko pintakäsittelyn säilyttämistä nykytilassaan tai sen kunnostamista esimerkiksi alkuperäisasuunsa. Näissä tapauksissa pintakäsittelyt on lopullisesti ratkaistava tutkimuksen, kokeiden ja työmallien perusteella.

MaalausRYL ei sovellu sellaisenaan restaurointityön ohjeeksi, vaan vanhojen rakennuspintojen restauroinnissa on toimenpiteiden perustuttava alkuperäisiin tai alkuperäisen kaltaisiin työmenetelmiin. MaalausRYLiä voi kuitenkin soveltaa tapauskohtaisesti ja harkiten.

Mikäli kohteessa arvellaan olevan tai töiden yhteydessä havaitaan vanhoja, rakennusajankohtansa ikäisiä pintakerroksia – eli maalauksia tai tapetteja – on syytä olla yhteydessä museoviranomaisiin ennen mahdollisia käsittelyiden poistamisia.

Rakennushistoriallisesti arvokkaiden kohteiden huolto-, kunnostus- tai maalauskäsittelyissä tulee käyttää restaurointiin erikoistunutta työvoimaa.

Tutkimus

Suojelukohteessa pintakäsittelyjen määrittely ratkaistaan rakennuksesta löytyvän tutkimustiedon perusteella. Ennen korjaustöiden aloittamista on hyvä tehdä perustutkimukset, joita ovat rakennushistoriaselvitys, pintarakenne ja väritutkimus sekä mahdolliset vauriokartoitukset (ks. sanasto). Tutkimuksissa tarvitaan asiantuntemusta. Tutkimustulosten pohjalta tarkennetaan säilyttämistavoitteet.

Myöhemmin tapahtuvan restauroinnin mahdollistamiseksi tulee vanhat pinnat suojata (ei poistaa) ja huolellisesti dokumentoida ennen pohjatöiden aloittamista ja uusien materiaalien lisäämistä. Alkuperäiseen arkkitehtuuriin kuuluvien pintakäsittelymenetelmien, -materiaalien ja -sävyjen käyttö on mahdollista vain, mikäli alkuperäisiä pintoja on rakennuksessa säilynyt tai ne on aiemmin dokumentoitu tarkasti.

Maalausmallit

Kun johonkin työmenetelmään päädytään, pitää kaikille toimenpidealueille tehdä riittävän suuret materiaali- ja menetelmämallit, joissa käytetyt menetelmät näkyvät vaiheittain. Lopulliset päätökset tehdään mallien perusteella. Työmallien tekijän tulee olla sama kuin työn toteuttajan. Mallit tulee hyväksyttää asiantuntijalla. Hyväksytyt työmallit säilytetään työmaan ajan vertailumateriaalina. Nämä toimenpiteitä edeltävät vaiheet ovat tarpeellisia myös sovellettaessa MaalausRYLiä vanhojen rakennusten maalaus- ja korjaustöissä.

Pohjatyöt

Säilytettävien pintojen suojaaminen ennen purkutöiden aloittamista on ensisijaisen tärkeää. Pintojen säilyttäminen onkin toimenpide, joka vaatii järjestelyjä koko työmaan ajan. Museovirastolla on korjauskortti rakenteiden työmaa-aikaiseen suojaukseen (kortti nro 21). Erityistä suojausta työmaa-aikana tarvitsevat myös erityispinnat kuten eri tavoin koristellut rakennuspinnat.

Toinen erityistä harkintaa vaativa toimenpide on maalinpoisto. Esimerkiksi täydellistä maalinpoistoa ei arvokohteissa koskaan suositella, sillä rakennusten historialliset kerrostumat ovat tällöin vaarassa hävitä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei minkäänlaista maalinpoistoa saisi tehdä, vaan tärkeää on, että alimmat, rakennuksen arkkitehtuuriin olennaisimmin liittyvät maalikerrokset säilyvät.

Mikäli arvorakennuksissa päädytään joissain rakennusosissa maalinpoistoon, aiemmat maalikerrokset on ennen työn aloittamista tutkittava ja dokumentoitava huolellisesti. Työn tekijällä tulee olla tähän riittävä kokemus. Rakennushistoriallisten tietojen säilyttämiseksi on perusteltua toimittaa väritutkimusraportit soveltuvaan pysyvään arkistopaikkaan kuten Museovirastoon tai alueen rakennusperinnön asiantuntijaviranomaisena toimivalle maakuntamuseolle.

Lähde: MaalausRYL 2012 liite, Historiallisten rakennusten maalaustyöt ja MaalausRYL

Teksti: Museoviraston työryhmä: Elisa Heikkilä, restaurointiasiantuntija Museovirasto Sirkkaliisa Jetsonen, yli-intendentti Museovirasto Aura Kivilaakso, intendentti Museovirasto Pekka Lehtinen, yliarkkitehti Museovirasto Jonas Malmberg, arkkitehti Museovirasto Ulla Setälä intendentti, restaurointi Museovirasto